Minulta on kysytty, onko äijäjoogin päiväkirja lopetettu, kun juttua ei ole ilmestynyt noin kymmeneen kuukauteen. No, tämä on äijäjoogameininkiä. Ei hoppuilla, ei olla online. Vaikka on sitä välillä ollut hoppuakin, kun äijäjoogan kysyntä on kasvanut. Palaan myöhemmin menneisyyteen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nyt vain pari pientä suurta juttuja. Vähemmän on enemmän on äijäjoogan syvä idea.
Juttu yksi: Etelä-Hesperian kadulla Ravintola Eliten kulmilla minut pysäytti nainen. Selvisi, että olimme kerran aiemmin jutelleet. Armottoman huono kasvomuistini oli pettänyt jälleen kerran. Äärimmäisen sympaattista oli, että nainen alkoi kysellä mahdollisuuksista saada isälleen sopivaa äijäjoogaa. Kerroin. Ja katso: isä saapui äijäjoogaan ja vaikutti tyytyväiseltä. Naisen aktiivisuus lämmittää vieläkin äijäjoogin sydäntä.
Juttu kaksi: Helsingin Aikuisopistossa on pieni viiden hengen äijäjoogaryhmä. Ryhmä alkoi neljällä äijäjoogilla, vaikka pykälien mukaan niin pienellä ryhmällä kurssia ei aloiteta. Kiitokset Helsingin Aikuisopiston Marja-Leena Solovjewille. Jos kurssia ei olisi aloitettu, olisi tämäkin pieni ihme jäänyt kokematta: kurssille osallistuva eläkeläinen kertoi, että kun hän oli kotonakin vähän venytellyt, niin selänpesu onnistui taas. Ennen ei onnistunut, kun käsi oli mennyt siksi jäykäksi.
Kurssilla on vielä tilaa. Joten jos jotakuta kiinnostaa:
http://www.helsinginaikuisopisto.fi/
tai
puhelin (09) 41 500 300
Ja vielä näinkin: jotkut miehet ovat kiinnostuneita äijäjoogasta, mutta eivät suin surminkaan saavu ryhmään, jos sen nimi on äijäjooga. Kun nimi ei äijää pahenna, ellei äijä nimeä, niin kyllä toki järjestän joogaa miehille myös miesten joogaryhmän nimellä. Eräs yksityinen ryhmä kokoontuu kohta sillä nimellä. Ei nimellä ole väliä. Menetelmällä on. Ja sen soveltamisella.
Veikko
Kommentit