"Kun mun polvi on vähän kipee, niin älä ihmettele, etten tee kaikkee loppuu asti," sanoi Matti äijäjoogaharjoitukseen tullessaan. "En kuitenkaan malttanut olla tulematta," lisäsi hän.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun jää joogakoukkuun, käy kuten Matille. Kun ikää on keski-ikäisesti, silloin malttaa tulla ja ottaa iisimmin.   

 

Kaiki eivät jää äijäjoogakoukkuun, mutta hienoa on huomata, että jotkut jäävät. Jos ja kun harjoituksesta tulee hyvä olo, sitä haluaa lisää.  Omasta kokemuksestani tiedän, että se ei aina vielä riitä. Tarvitaan myös vähän itsekuria. Ainakin silloin, jos tietää, että joku pistää hanttiin harjoituksen aloittamisen kanssa, vaikka tietääkin sen tekevän hyvää. Ihminen on outo olio. Ainakin minä.

 

Tämä on muutaman kuun takainen muistelo. Pidin syyskuussa rentoutusjoogakurssia. Semminkin kun se oli myöhään, kello 20.30 – 22.00, sinne ei montaa inehmoa ilmestynyt (toisaalta Stadikan maanantain äijäjoogaan ilmestyy parikymmentä äijää joka maanantai). Kurssi lopetettiin syyskuun lopussa. Kun lokakuun ensimmäisenä tiistaina olin metrossa Sörnäisen kohdalla, kännyni soi. Joogakollegani Carola Haaparinne soitti ja sanoi, että täällä on pari äijää salilla odottamassa rentoutusjoogakurssia. Sanoin, että kursi on lopetettu, kun siellä kävi 1- 2 ihmistä. Samalla sanoin, että hyppään metrosta pois ja tulen vetämään vielä yhden tunnin, kun paikalle kerta tultu on.  Minua vähän hymyilytti: tilanne, jossa ei yhtään naista ja kaksi miestä kaikille avoimessa (tosin jo lopetetussa) joogakurssissa. Leppoisasti meni se joognidra.

 

Johanna Aatsalo-Sallinen teki juttua joogasta ja äijäjoogasta Joulukuun Yhteishyvä lehteen.  Mukava hanke. Ystävällismielisiä sähköposteja sinkoili ees ja taas. Niistä tuli vähän pohjaa jutulle. Tärkein anti oli kuitenkin siinä, että Johanna tuli harjoitukseen katsomaan millaista se äijäjooga oikein on ja kirjoitti siltä pohjalta tunnelmallisen jutun.

 

Melkein hilpeää oli se, että samassa harjoituksessa oli tarkkailemassa myös Ilkka Karisto. Hän teki mielenkiintoisen jutun Anna-lehteen (ilmestynee vuodenvaihteessa) kolmen äijäjoogin haastattelun ja harjoituksen tarkkailun kera.

 

Nyt puuhataan äijäjoogakalenteria. Kuvia otettiin paljon, Kiitos  kaikille äijäjoogimannekiineille! Jos ja kun kalenterin solmukohta eli sidontahomma saatais selväksi eli ekonomiseks, niin potra poika ilmoille pullahtais. Ehkä äijäjoogi taas avittaa äijäjoogia. 

 

 

Äijäjoogien nettisivut: www.kaapeli.fi/~aija/

tai  www.äijäjooga.fi