Äijäjoogillakin on joskus ajan kanssa täyttä. Siks sulkakynäni suihkinut ei oo hetkeen. Mutta nyt on äijäjoogan ilosanoman aika.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Maanantaina oli sateinen, melkein rankkasateinen päivä. Oletin, että Stadikalla olisi kaksi, kolme äijää, mutta ei ollut. Siellä oli viisitoista äijää. Kun sanoin, että hienoo, että äijää piisaa sateellakin, niin puolivirallinen tai oikeammin sanottuna todellinen Joulupukki (yrittäjä) Timo Alarik Pakkanen totesi: "Mutta mehän ollaan sisällä." Hyvä äijäasenne.

 

Kun aamulla ohjasin Terttu Myllärin sijaisena Kalliolan aamujoogaa työttömille (heille ilmaista) ja muille joogahalukkaille, niin sain tietää, että eräs osallistuja ohjaa erässä palvelutalossa miehille venytyksiä. Rintani lähes pakahtui riemusta, kun nainen kertoi, että yli 7-kymppiset äijät, kun olivat lehdestä lukeneet äijäjoogasta, olivat eritoten vaatineet, että heidän ryhmänsä nimi on äijäjoogaryhmä. Sovittiin, että menen tutustumaan äijiin, kun he eivät enää juuri palvelutalon ulkopuolelle astu.

 

Äijäjoogaan tuli eilen Markku kahden viikon tauon jälkeen. Hän oli työmatkalla Lontoossa ja Espanjassa. Markku totesi, että häntä harmitti, kun ei päässyt kahteen viikkoon joogaamaan. Hienoa oli kuulla se. Niin käy joillekin nopeasti. Parin viikon tai jo yhden kerran, jos joogaopen sietää,  joogaamisen jälkeen voi jäädä joogakoukkuun. Rauhallisen hengityksen tahdittamia melko keveitä venytyksiä, joilla lihaslukot laukeavat ja aukeavat. Pieni duuni, hellittäminen ja se on siinä. Rankin duuni on dallata joogasalille – tai äijäjoogien keskuudessa usein kaasujalan polkeminen. Pieni juttu, suuri juttu. Pieni työ, suuri saavutus. Ihmeellisyys on siinä, että ihmeellisyyttä ei ole.  Vain pieni duuni. Joka on suuri duuni. Jooga on paradoksi kuten elämä.

 

Äijäjoogien nettisivut: www.kaapeli.fi/~aija/

tai  www.äijäjooga.fi