<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Toukokuussa äijäjoogaryhmä aloitti Helsingin Joogayhdistyksen uudella Joogahuoneella Hämeentiellä. Porukka oli vähän päälle 20. Se tuntui aivan uskomattomalle. Noin viisitoistavuotisen joogaurani aikana olin tavannut suunnilleen saman verran äijiä. Osa äijistä alkoi innostua joogasta.
Tässä yksi saamani sähköpostikommentti:
Vaikka jäykkä ruhoni ei kaikkeen taivu, saan silti noista sinne päin tekemistäni liikkeistä juuri sitä, mitä olen tullut hakemaan. Kyllä tämä tästä vielä notkeutuu!
Ja toinen:
Voi laajemminkin kokemusperusteisena palautteena kertoa, että näinkin vaatimattomasta joogaharrastuksesta ON ollut reaalisia vaikutuksia laajemminkin elämään. Esimerkiksi uni ON parempaa ja - ihan tosi - jopa unimaailma on muuttunut sisällöltään rennompaan. Ehkä? pohjana sitä, että on oppinut mitään varsinaisesti yrittämättä armahtamaan vähän itseään ja sitäkautta alitajunnassakin vanhat asiat (joiden leikkuutähteistä unet usein muodostuvat) saavat armollisemman ja humoristisemman puolensa.
Kaikki meni hyvin. Mutta sitten.
Lomat alkoivat.
Ryhmä puoliintui. Vähän nieleskelin: oliko alun ennustus profeetallinen: ei toi oo koskaan ennenkään onnistu. Eikä onnistu nytkään. Nieleskelin, mutta mietin, että ehkä joku palaa kesälaitumelta kuitenkin.
Pienen ihmeen kaltaisena kävi niin, että vapaa toimittaja Marko Leppänen tuli tekemään Hesarille äijäjoogajuttua. Jutun jälkeen ryhmä taasen kaksinkertaistui. Jutun otsikko oli osuva: Äijäjooga notkistaa peruskörilään. Helsingin Uutiset uutisoi vielä vapaammin: Joogasessio korvaa kuuluisat "pari bisseä..."
Syksyllä palaili osa porukasta kesälaitumilta. Osa jäi sinne tai minne, en tiedä. Mukava olisi nähdä uudestaan.
Myös Luontaisterveyslehti kiinnostui äijäjoogasta. Nyt asialla oli naistoimittaja Kati Knuuttila. Ja taas tuli uusia äijiä tuli mukaan kuvioihin. Niinpä saatoimme perustaa toisen äijäjoogaryhmän ja ilmoittaa polleasti: Äijät joogaa Stadionilla. Stadionin itäpuolen liikuntatilat ovat hyvät tilat. Tanssisali sopii suomalaisen äijäjoogiperuskörilään joogatantereeksi.
Vaikka toisen ryhmän aika on aika myöhäinen (20.30. – 22.00.), niin viimeksi paikalla oli 19 äijää. Harjoitus on vielä hitaampi ja lempeämpi kuin maanantaisin Hämeentie 19:ssa kello 19.00 – 20.30. Pari ihmistä on sanonut, että myöhäisen joogaan jälkeen on kestänyt kauemmin unensaanti, mutta kumpikin on luvannut tulla uudestaan. Toisten mukaan harjoitus ei ole vaikuttanut nukahtamiseen. Harjoitusten vaikutukset ovat aina ainutkertaisia ja yksilöllisiä.
Kyllä vähän jännittää, jatkuuko suksee Stadionilla. Luulen, että juttu onnistuu. Ja sitähän ei tiedä ennenkuin kokeilee. Ehkä häviän muutaman euron, ehkä voitan.
Jonkin ajan perästä tullee juttu äijäjoogasta perusäijäjoogin haastattelun kautta. Juuri sellaisia juttuja tarvittaisiin.
Alussa lainaamassani hienossa sähköpostiviestissä on yksi osin kiistanalainen kohta:
"Voi laajemminkin kokemusperusteisena palautteena kertoa, että näinkin vaatimattomasta joogaharrastuksesta ON ollut reaalisia vaikutuksia laajemminkin elämään."
Jos äijä käy kaksi kolme kertaa kuussa melko keveässä joogaharjoituksessa, sitä voi sanoa toisaalta vaatimattomaksi, mutta toisaalta se kertoo, että miehellä on halua muutokseen ja toisaalta on niin, että ei tarvitse kovin paljoa edes tehdä, niin muutoksia näkyy. Kunhan vain pääsisi jonkinlaiseen säännöllisyyteen. Itse taistelen välillä stiran ja sukhan kanssa siis lujuuden ja lempeyden siis sanskriitiksi sanottuna hienostellen (tosin kielen monimerkityksellisyyden takia niillä on varmaan monia muita merkityksiä.) Siis joskus intoudun joogaamaan yli ja paikat tulee kipeäksi. Joskus laiskottaa ja joskus muka ei ole aikaa. Hah hah. Itselleni sanon.
Veikko
040 – 77 84 895
Jos haluat äijäjoogan sähköpostituslistalle, laita viesti Veikolle (noin 1 – 3 viestiä kuussa tulee listalaisille)
Äijäjoogien nettisivut: www.kaapeli.fi/~aija/
tai www.äijäjooga.fi
Kommentit